Tuttuja rajan takaa

Anu Väisänen on meedio, joka vaihtoi uransa juristina voidakseen välittää viestejä henkimaailmasta. Kumppaninsa Alan Craigin kanssa he haluavat todistaa, että henkimaailma todella on olemassa. Jäljelle jääneitä lohduttaa suuresti heidän surussaan, kun he kuulevat, että rajan taakse siirtyneillä kaikki on hyvin. Ja itse asiassa rajaakaan ei taida olla oikeasti olemassa. Raja on vain mielikuvituksessamme ja oikeasti henkimaailmaan siirtyneet ovat useinkin täällä, elämässämme, aivan lähellämme. 

Olen käynyt Anun tilaisuudessa kaksi kertaa. Ensimmäisen tilaisuuden meediona toimi Anu yksin, toisella kerralla mukana oli myös Alan Craig. Ensimmäinen tilaisuus oli itselleni silmiä avaava. Vaikka yleisötilaisuuksissa lähestulkoonkaan kaikki eivät ehdi saamaan viestiä ja yleensä samalle ei tule kuin korkeintaan tuo yksi viesti, tähdet taisivat olla itselläni suosiollisessa asemassa, sillä sain kaksi viestiä. 

Koirani oli jouduttu lopettamaan noin kaksi viikkoa ennen tilaisuutta. Olin täynnä surua, kaipausta ja myös huonoa omaatuntoa lopetuspäätöksestä. Ja niinpä vain tuo pieni, valkoinen tiuhtihäntä saapui tilaisuuteen ja sain häneltä Anun välittämänä muutaman viestin. Viestin sain myös äidiltäni, jonka kasvokuvan sain myös mukaani. Tilaisuudessa oli nimittäin mediaalinen kuvataitelija, joka piirsi intuitiivisesti tulijat. 

Viimeistään tässä kohtaa henkimaailman ilmiöihin epäluuloisesti suhtautuvat pyörittävät silmiään ja huokailevat alentuvasti. Sellainen suhtautuminen ei ole täysin vierasta täällä meillä kotonakaan. Kuitenkaan en tunne Anua eikä Anu minua. Ei Anulla ole olemassa yksityiskohtaisia tietoja minusta, elämästäni, äidistäni tai lemmikeistäni. 
Mutta ehkä totuus henkimaailman olemassaolosta ja viestien aitoudesta nyt vain kertakkaikkisesti on jollekin käsittämättömän kova pala nieltäväksi. Ehkä kieltäminen on ainoa tapa pitää oma maailmankuva jollakin tapaa järjestyksessä ja turvallisena. 

Meediotilaisuudessa ei ole mitään pelättävää. Valot ovat päällä eikä siellä istuta ringissä pyörittämässä pulloa. Alussa rukoillaan Isä Meidän -rukous ja tunnelma on enemmänkin kirkollinen kuin millään tavalla esim. spiritismin pelaamiseen viittaava. Tällaisiakin luuloja olen nimittäin kuullut. Osanottajat ovat tuiki tavallisia ihmisiä,
aivan kuten sinä tai minä.

Anua - ja Alania myös - voi vain suositella. Alan on intuitiivinen skotti ja meedio jo toisessa polvessa. Anu on sekä herkkä, älykäs että myös erittäin hauska. Ja huumori jos mikä sopiikin keventämään tilaisuuksia ja ikäänkuin osoittamaan, että henkimaailmaan yhteyden pitämisen ei tarvitse olla juhlallista, vakavaa tai pelottavaa. Nuo henkimaailmaan siirtyneet omaisemmekin ovat monesti samankaltaisia kuin ennnekin: he saattavat laskea leikkiä ja nauraa makeasti. Ei elämän tarvitse olla niin vakavaa. Eikä kuolemankaan!