Tähdellisiä runoja
Missä maassa,
millä tähdellä
kohtasimme,
missä metsässä
huojuimme,
millä niityllä
kasvoimme,
kukkien rinnakkain,
kukkivatko sielumme
samojen usvien läpi
saman ikävän
kantamina
ja nyt
tällä tähdellä,
tällä polulla
kohdatessamme,
sielumme samaa sukua,
löysivät levon
toisissaan.
Maaria Leinonen
Tähdet
Yön tullen,
minä seison
portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat
puutarhassa
ja minä seison
pimeässä.
Kuule, tähti putosi
helähtäen!
Älä astu
ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on
sirpaleita täynnä.
- Edit Södergran -
Aurinko, sinä
sanoit kun katselimme kuuta.
Sinä vannoit
pitäneesi
tähtiä kämmenellä,
että kissat olivat suudelleet
lintuja,
kielot kukkineet
pakkasessa.
Kun me olemme
rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä,
etten muuta voi kun
rakastaa sinua.
- Tommy Tabermann
Rakastan valoa,
koska se näyttää
minulle tien.
Siedän silti
pimeää,
koska se näyttää
minulle tähdet.
Nyt olen vapaa ja
mukana tuulen,
saan kulkea rajalle
ajattomuuden.
Olen kimallus
tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun
pisara hento.
En ole poissa, vaan
luoksenne saavun,
mukana jokaisen
nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan
illan myötä
toivotan teille
hyvää yötä.
-Eino Leino-
Sanovat että
jokaisen tulisi seurata tähteään.
Mikä on se tähti
miljoonien tähtien joukosta, joka vie perille?
Onko se suuri ja
kirkas, onko se pieni ja himmeä?
Sekö se on joka
putoaa
ja pudotessaan
hetkeksi sokaisee valollaan?
Kotipihalla katselen
syysöistä taivasta
kuin lapsi
makeisrasiaa.
Mistä tietää mikä
on karvas ja mikä on makea,
mikä pelkkä korea
kuori?
Sanovat että
jokaisen tulisi seurata tähteään
eikä tähtien
maailmassa sallita vaihtaa tähteä lennossa.
-Tommy Tabermann-
Kun seisot tähtien
alla,
älä silloin
valita, että
elämässäsi ei ole
valopilkkuja.
-tuntematon ajattelija
Nousi kuuta
katsomahan,
päiveä ihoamahan,
Otavaista oppimahan,
tähtiä tähyämähän.
Se oli synty
Väinämöisen ..."
- Kalevala
Tiitiäinen
metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty
puolukasta,
tukka
naavatuppurasta,
silmät on siniset
tähdet.
Tiitiäinen
metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen
kainalossa,
tuutu tuulen
kartanossa,
sammuta siniset
tähdet!
- Kirsi Kunnas
On allain avaruus ja
tähtipolku kauas vie,
On toinen maailma on
hämäräinen tie.
On tähtiaika uus ja
taivaansini määränpää,
kun pilven
portaisiin vain kevyt jälki jää.
Niin kovin kaukainen
on pieni kylä päällä maan.
Sen tiet ja talot
puut on lumipuvussaan
Joku jää
katsomaan, kuka lentää noin.
Itsekin hämmästyn
kun lentää voin.
On jäätä avaruus
ja selkääni mä siivet sain.
On kuu niin sininen
mun lentomatkallain.
Kuutamoon liukenee
portaat pilvien.
Liukenen itsekin ja
leijailen.
On aikaa avaruus ja
tuhat vuotta hetkinen.
On tähdet kotimaa
ja nähdä saan mä sen.
- Tarleena Sammalkorven käännös kappaleesta Walking in the air
Jos itket sitä,
että aurinko on
elämästäsi kadonnut,
kyyneleesi estävät
sinua näkemästä tähtiä.
- Rabindranath Tagore
Shakkipeli
Kuin shakkilauta
suunnaton yötaivas aukeaa.
Jumala pelin
ylhäisen kun verkkaan aloittaa,
niin laudalla myös
vähäinen on talonpoika Maa.
Timanttikruunu
kimmeltäin käy rouva Venus noin,
Saturnus torni
kultainen on helmisakaroin,
opaalisuitset
säihkyen Mars siellä ratsastaa,
ja laudalla myös
vähäinen on talonpoika Maa.
Jumala lausuu:
Gabriel, saat minut ihmeisiin.
Vähäistä yhtä
nappulaas miksikä suojaat niin?
Kun tornis kaasin
kultaisen ja uhkaan juoksijaa,
laudalla yhä
vähäinen on talonpoika Maa.
Näin Gabriel: Ah,
valtias, oikkuni sietäkää.
Tuo kuhmupäinen
pikkumies minua miellyttää.
Pää kolhiintunut,
musta sen noin muista erottaa,
se vaikka onkin
vähäinen vain talonpoika Maa.
Hymyten Herra
valmistaa jo uutta siirtoaan
- ah, nousuun yhden
nappulan vuostuhat tarvitaan!
Hymyten parvi
enkelten jää viereen, katsastaa,
laudalle jääkö
vähäinen myös talonpoika Maa.
Aale Tynni, kokoelmasta Lähde ja matkamies, 1943
Kesä taivainen
Kesä koitti
Pohjolaan,
valon toi se
tullessaan.
Viettämään
lepoaan
lähtivät tähdet.
Veivät mukanaan
räiskyvät
revontulet,
valot toiset
taivaiset.
Orion, metsästäjä
rohkea,
enää ei jahtaa
Isoa Karhua,
tuttua Otavaa.
Orionin osa tää,
Viikate Väinämöisen,
viettää kesää
teräänsä liipaten.
Ei hännänpää
Karhun Pienen,
näytä paikkaa
pohjoisen.
On Pohjantähti sen
näyttänyt kulun,
suunnan talvisen.
Nyt kompassina on
loiste auringon.
On Joutsen jo
pesällään,
Sirius
kiillottamassa kilpeään.
Katsoo Kefeus
valssia Kassiopeian.
Kulkee Pegasus
käsi kädessä
Andromedan.
Ja Mars punaposkinen,
toisinaan niin
sotainen,
viettää aikaa
kanssa tähtien
On valta auringon,
yöt valoisat suven,
mut aika kun koittaa
elon.
Tuo tähdet tuikkeen
taivaisen,
takaisin kanssa
Seulasten
- Hilla -
*
Taivaan sininen
pelto,
myrskyöiden syväksi
kyntämä.
Kasvaa tähtien
hopeakauraa,
kylmän pellon
harvaa kauraa.
Ken tarttuu kuun
terävään sirppiin?
- anonyymi 1942 -